Viime päivien aikana olen iloinnut siitä, millaisella tarmolla turkulaiset ovat hyökänneet Suomeen tunkeutunutta vierasperäistä tuontiuskontoa vastaan. Turkuun rakenteilla oleva buddhalainen temppeli edustaa eurooppalaisuudelle ja suomalaisuudelle täysin vierasta alkukantaista paimentolaiskulttuuria, jonka piirissä totisesti kaikenmoiset raiskailut, silpomiset ja eläinuhrit ovat arkipäivää. Muistan joka ilta rukouksissani tätä hurskasta Jumalan soturien rintamaa, joka Suomen valtionhallinnossa vaikuttavien yltiöliberaalien vihervasemmistolaisvoimien painostuksesta huolimatta jatkaa Jumalan heille asettamaa tehtävää tuhota saatanallisten uskontojen alttarit ja epäjumalankuvat.

Mielestäni olisi korkea aika tarkentaa Suomen lainsäädäntöä siltä osin, millainen uskonnollisuus on tasavallassamme sallittua ja suotavaa. Suomen perustuslakiin kirjattu uskonnonvapaus ei nimittäin tosiaankaan tarkoita sitä, että täällä saisi uskoa aivan mihin tahansa!

Saatana tekee kaikkensa, jotta totinen jumalanpelko vesittyisi länsimaissa, ja buddhalaisuus on tässä suhteessa erityisen vaarallinen. Buddhalaisuus on läpeensä jumalaton uskonto, joka kuitenkin korottaa Buddhan epäjumalakseen muistuttaen tässä suhteessa Leninin ja Stalinin henkilökultteja. Sen siivellä Saatana istuttaa länsimaalaisiin kaikenmoisia harhaoppeja, kuten itämaisia chakra- ja kristallioppeja, lesboseksuaalisuutta ja yleensäkin kaikenmoisia hippihenkisten vihervasemmistolaistätien suosimia mädätyksiä. Voidaankin sanoa, että nykymuotoista vihervasemmistolaisuutta ei olisi olemassakaan ilman buddhalaisuutta.

Mallia oikeamieliselle uskonnonvapauslaille tulisi mielestäni hakea Ruotsi-Suomen valtakunnassa 1700-luvulla vallinneesta lainsäädännöstä, jonka selkärankaa vihervasemmistolaiset eivät olleet vielä päässeet mädättämään. Vuoden 1734 laki määrää selväsanaisesti, että "meidän oikiasta Ewangeliumin opista" luopuneet kansalaiset "pitä ajettaman ulos waldacunnasta". Suomeen eivät siis totisesti kuulu minkäänmoiset saatanalliset harhaopit; maassa maan tavalla tai maasta ulos!

Nykyisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassa emme kuitenkaan voi soveltaa 1700-luvun oppeja sellaisinaan, vaan meidän on määriteltävä ne nimenomaiset uskonnollisuuden piirteet, jotka ovat suomalaisen nyky-yhteiskuntaan sopivaiset. Koska Mooseksen laki on koko nykyisen länsimaisen oikeusajattelun perusta, on mielestäni kohtuullista vaatia, että jokainen länsimaisessa yhteiskunnassa elävä palvoo samaa Jumalaa kuin Mooses ja myöhemmät saman linjan profeetat. Koska Jumalan sana selvästi kieltää epäjumalanpalvonnan, on myös Perussuomalaisten Timo Soinin harjoittama katolilaisuus pyhimyksenpalvontoineen luokiteltava maanpetokselliseksi harhaopiksi.

Evankelisluterilainen kirkko on viime vuosikymmeninä vihervasemmistolaisen valtionhallinnon käskystä kosiskellut kaikenmoisia Jumalan sanan vastaisia mädätysoppeja kuten homoseksualismia ja naispappeutta. Suomen Totalitaaridemokraattinen puolue vastustaa tämmöistä kehitystä äärimmäisen jyrkästi ja kannattaa sen sijaan Suomen valtionuskonnon painottamista ekumeenisen fundamentalismin suuntaan. Valtionkirkko ei siis toimisi enää vihervasemmistolaisten äänitorvena vaan toimisi yhteistyössä niiden uskontojen kanssa, jotka noudattavat edellä linjaamiani yhteiskuntakelpoisuuden periaatteita. Tämmöisiä uskontoja ovat teologisen näkemykseni mukaan paitsi useimmat Raamatusta kiinni pitävät protestanttisen kristinuskon muodot, myös ortodoksijuutalaisuus ja sunnalainen islam.

Suomen valtionkirkon tulee opetuksessaan painottaa etenkin niitä asioita, joista kaikkien yhteiskuntakelpoisten uskontojen kirjoitukset ovat samaa mieltä, ja Suomen laki tulee vähitellen harmonisoida tämän ekumeenisen yhtenäisopetuksen mukaisesti. Kaikki Jumalan perustamat uskonnot ovat esimerkiksi yhtä mieltä siitä, että jumalanpilkasta, aviorikoksista ja raskauden keskeyttämisestä tulee rangaista kuolemalla, kun taas esiaviollisesta seksistä tulee rangaista raipaniskuin. Myös suomalainen oikeuskäytäntö noudatti näiden rangaistusten osalta Jumalan sanaa vielä 1700-luvulla, joten lainsäädännön harmonisoinnissa on lopulta kyse vain saatanallisten vääristymien poistamisesta.

Koska profeetta Mooseksen tärkeän aseman tunnustavien uskontojen välillä on huomattavasti enemmän opillisia yhteneväisyyksiä kuin eroja, on ekumeenisen fundamentalismin avulla mahdollista muodostaa näiden uskontojen kannattajien välille yhtenäinen, Jumalan sanan mukainen absoluuttinen tukiranka. Ekumeenisen fundamentalismin voittokulun myötä voivat oikeauskoiset kristityt, muslimit ja juutalaiset lopettaa keskinäisen nahistelunsa ja nousta yhteiseen rintamaan maailman mädännäisyyttä ja buddhalaisuuden kaltaisia saatanallisia harhaoppeja vastaan. Eteenpäin, hurskaat Jumalan soturit, maailma ei ole vielä menetetty!